Mitä ovat flavonolit?

Flavonolit ovat ryhmä molekyylejä, jotka kuuluvat suurempaan flavonoidien kemialliseen ryhmään. Moderni tiede on tutkinut flavonoleja yksityiskohtaisesti, ja viimeisimpiin tutkittuihin alalajeihin kuuluvat kemferoli, kversetiini, myrisetiini ja fisetiini.

Sisällysluettelo:

Väri
Tavataan myös seuraavissa
Tukeva tutkimus
Turvallisuus ja sivuvaikutukset

Yhdessä kannabinoidien, terpeenien ja muiden yhdisteiden kanssa uskotaan flavonolien myötävaikuttavan omalta osaltaan kannabiskasvin luonnollisten aktiivisten ainesosien profiiliin hoitavaan potentiaaliin. Flavonoleja tavataan myös monissa muissa kasveissa, mukaan lukien hedelmissä, vihanneksissa ja yrteissä, joissa ne suorittavat tärkeitä biologisia tehtäviä^[1].

Väri

Muiden velvollisuuksiensa joukossa toimivat flavonolit myös kasvien pigmentteinä. Ne tuottavat usein kirkkaankeltaisen^[2] pigmentaation, joka on nähtävillä tiettyjen kukkien terälehdillä, yhdessä muiden pigmenttien, kuten karotenoidien ja antosyaanien kanssa. Tätä huomiota herättävää keltaista sävyä on käytetty hyväksi väriaineena ihmiskunnan historiassa.

Tavataan myös seuraavissa

Flavonoleja löytyy erityisen korkeina pitoisuuksina seuraavista:

• Sipulit
• Kevätsipulit
• Lehtikaali
• Parsakaali
• Omenat
• Marjat
• Teet
• Punaviini

Kasvit tuottavat suuria määriä^[3] näitä molekyylejä lehdissään, kukissaan, kaarnoissaan ja kuorissaan. Vain pieniä määriä esiintyy useimpien lajien ytimessä ja maanalaisissa osissa (sipulien ollessa poikkeus).

Johtuen niiden runsaasta esiintymisestä tavallisissa ruoka-aineissa, nauttivat monet säännöllisesti flavonoleja ruokavalionsa kautta. Ruokavaliosta saatava määrä on kuitenkin osoittanut haasteelliseksi mitata johtuen yksilöiden välisistä ruokavalioiden vaihteluista.

Mitä ovat flavonolit?

Tukeva tutkimus

Eri solu-, eläin-, ja kliiniset kokeet esittelevät yksityiskohtaisesti flavonolien vaikutuksia. Tutkimus on kuitenkin alkuvaiheessaan, mikä tekee vedenpitävien päätelmien tekemisestä vaikeaa. Siitä huolimatta nykyiset tutkimustiedot tarjoavat kuitenkin arvokkaita oivalluksia näiden molekyylien vaikutuksista.

Tämänhetkinen ymmärrys flavonolien hoitavista vaikutuksista pitää sisällään seuraavat mahdolliset vaikutukset:

• Antioksidanttinen vaikutus
• Syövän ehkäisy
• Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy
• Diabeteksen ehkäisy

Katsotaanpa, mitä havaintoja tieteellisissä tutkimuksissa on tehty näistä vaikutuksista.

• Antioksidanttinen vaikutus

World Journal of Pharmacy and Pharmaceutical Sciences -lehdessä julkaistu katsaus^[4] käy läpi flavonoli kversetiinin antioksidanttisia vaikutuksia. Tutkimuksessa käsitellään kemikaalin kykyä minimoida rasvan hapettumista, auttaen näin ehkäisemään sydän- ja verisuonisairauksia sekä hermoston rappeumasairauksia.

Tutkijat esittivät myös, että kversetiini olisi auttanut vähentämään tulehdusta ja DNA-vaurioita kitkemällä vapaita radikaaleja. Flavonoli puolestaan vähensi tulehduksellisia proteiineja, joita tavattiin korkeina pitoisuuksina potilaissa, jotka sairastivat kroonisia tulehdussairauksia.

• Syövän ehkäisy

Kversetiinin antioksidanttiset vaikutukset tukevat myös molekyylin syöpää ehkäisevää potentiaalia. Se saa osittain aikaan nämä vaikutukset osallistumalla solujen suojeluun oksidatiiviselta stressiltä, joka on reaktiivisten happiradikaalien aiheuttamaa.

Kemikaali vaikuttaisi myös tuottavan syöpää ehkäiseviä vaikutuksia ehkäisemällä lämpösokkiproteiinien tuotantoa pahalaatuisen rintasyövän, leukemian ja paksusuolensyövän solulinjoissa. Lämpösokkiproteiinien tiedetään parantavan syöpäsolujen selviytymistä.

Kversetiini on osoittanut syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia myös eläinkokeissa. Flavonoli lisäsi elinikää 20 %:lla hiirillä, joihin ruiskutettiin syöpäsoluja. Molekyyli ehkäisi myös huomattavasti kasvaimen kasvua hiirillä, joilla oli vatsakasvaimia ja hillitsi kasvaimen kasvua hiirillä, joilla oli rintasyöpäsoluja.

• Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy

The Lancet -julkaisussa esitellyn epidemiologisen tutkimuksen^[5] tulokset viittaavat siihen, että flavonolien lisääntynyt nauttiminen ruokavalion yhteydessä saattaa vähentää sepelvaltimotautiin kuolemisen riskiä. Flavonolien tiedetään ehkäisevän LD-lipoproteiinin (LDL) hapettumista. Tämän hapettumisreaktion tiedetään olevan ilmiö, joka edistää sepelvaltimotaudin, ateroskleroosin ja iskeemisen aivohalvauksen kehittymistä. Tutkijat ottivat kuitenkin esille tarpeen lisätutkimuksista näiden löydösten vahvistamiseksi.

• Diabeteksen ehkäisy

Laajamittaisen 16 835 diabetesta sairastamatonta ja 12 043 diabeetikkoa sisältäneen tapaus-verrokkitutkimuksen^[6] tulokset osoittivat, että flavonoidien nauttiminen (yli 608,1 mg päivässä) alensi diabeteksen riskiä 10 %:lla. Erityisesti he, jotka nauttivat suurempia määriä flavonoleja olivat pienemmässä riskissä sairastua diabetekseen.

Turvallisuus ja sivuvaikutukset

Tavallisena ruokavalion osana ovat flavonolit yleisesti turvallisia. Tutkimus^[7] kuitenkin viittaa flavonoidien muodostaman kokonaisuuden mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Näihin kuuluvat ripuli, raudanpuute, migreenit, ekseema ja muut oireet.

Lähteet

[1] Pollastri, S., & Tattini, M. (2011). Flavonols: old compounds for old roles. NCBI. Published. https://doi.org/10.1093/aob/mcr234 [Lähde]

[2] Alihosseini, F., & Sun, G. (2011). Antibacterial colorants for textiles. Functional Textiles for Improved Performance, Protection and Health, 376–403. https://doi.org/10.1533/9780857092878.376 [Lähde]

[3] Aherne, S., & O’Brien, N. M. (2002). Dietary flavonols: chemistry, food content, and metabolism. Nutrition, 18(1), 75–81. https://doi.org/10.1016/s0899-9007(01)00695-5 [Lähde]

[4] Shrivastava, N. (2012). A review of quercetin: Antioxidant and anticancer properties. ResearchGate. https://www.researchgate.net/publication/267333748_A_review_of_quercetin_Antioxidant_and_anticancer_properties [Lähde]

[5] Hertog, M. G., Feskens, E. J., & Kromhout, D. (1997). Antioxidant flavonols and coronary heart disease risk. The Lancet, 349(9053), 699. https://doi.org/10.1016/s0140-6736(05)60135-3 [Lähde]

[6] Higdon, J. (2005). Flavonoids. Oregon State University. https://lpi.oregonstate.edu/mic/dietary-factors/phytochemicals/flavonoids [Lähde]

[7] Martinez, S. E., Davies, N. M., & Reynolds, J. K. (2012). Toxicology and Safety of Flavonoids. FLAVONOID PHARMACOKINETICS, 249–280. https://doi.org/10.1002/9781118468524.ch6 [Lähde]