Mitä ovat flavonit?

Flavonit ovat suuri flavonoidien alaryhmä, joka on tällä hetkellä saanut huomiota erityisesti biologisesta aktiivisuudestaan ihmiskehossa. Flavoneja määrittää niiden eroava molekyylirakenne muihin flavonoidien alajoukkoihin verrattuna. Niitä löytyy erityisesti kasveista, joiden kukat ovat valkoisia ja kerman värisiä. Ne toimivat myös luonnollisina tuholaismyrkkyinä samalla, kun auttavat säätelemään bakteereja ja sienten kasvua juuristoissa. Myös useat ruoka-aineet sisältävät flavoneja.

Sisällysluettelo:

Mitä ovat flavonit?
Väri
Tukeva tutkimus
Turvallisuus ja sivuvaikutukset

Väri

Flavonit luokitellaan värittömiksi, mutta voivat vaikuttaa kasvin pigmenttiin muiden kemiallisten yhdisteiden kanssa.

Tavataan myös seuraavissa:

Flavoneja on useaa eri tyyppiä, mutta yleisimmät ovat:

• Apigeniini-O-glykosidit

Kamomillan kukka, persilja, piparminttu ja sikurin lehdet.

• Apigeniini-C-glykosidit

Rooibos-tee, bergamottimehu, mandariinimehu, kikherneet ja vehnän jyvät.

• Luteoliini

Salvia, pinaatti, kiinankaali, sarviapilan siemen ja kiivi.

Mitä ovat flavonit?

Tukeva tutkimus

Vaikka tutkijat ovatkin onnistuneet eristämään useita flavoneja, on niiden tarkka vaikutus ihmiskehoon epäselvä. Flavonien biologinen hyötyosuus, imeytyminen ja aineenvaihdunta ovat tällä hetkellä tutkinnan kohteina. Alkuvaiheen tutkimukset osoittavat, että flavonoidit voivat vaikuttaa oksidatiiviseen stressiin, sydän- ja verisuonisairauksien riskiin sekä tulehdukselliseen signalointiin.

Mikronisoidut flavonoidit saivat aikaan positiivisia tuloksia satunnaistetussa kliinisessä kokeessa. Viittäkymmentä potilasta hoidettiin flavonoideilla tarkoituksena nähdä, mikä vaikutus yhdisteillä oli sisäisten peräpukamien vuotamiseen. Tutkijat saivat selville, että flavonoideilla hoidetuilla potilailla havaittiin "verenvuodon nopea lakkaaminen ja vähentynyt uusiutumisen riski".^[1]

Seitsemän miestä ja seitsemän naista otti osaa vuoden 1999 tutkimukseen Tanskan elintarviketurvallisuuden ja toksikologian instituutille. Tutkijat tarkkailivat flavonin vaikutusta oksidatiiviseen stressiin käyttäen elintarvike persiljaa, joka sisältää runsaasti apigeniiniä/apigeniini-O-glykosideja. Huolellisesti hallitun ruokavalion ohella osoittivat tulokset, että "persilja vaikutti osittain" vaikuttavan entsyymeihin ja biomarkkereihin, jotka ovat mukana oksidatiivisten vaurioiden synnyssä.^[2]

Tulehduksellista signalointia ja flavonien vaikutusta tutkivassa in vitro -tutkimuksessa havaittiin, että ne saattavat ehkäistä tulehduksellista geeniekspressiota. Sekä apigeniini että luteoliini "estivät selektiivisesti" toimintareittejä "osoittaen toiminnallista monimuotoisuutta", joka vaatii lisätutkimuksia^[3]

American Journal of Clinical Nutrition -julkaisussa esitelty vuoden 1998 tutkimus tutustui kversetiinin ja apigeniinin vaikutuksiin terveissä vapaaehtoisissa. Tutkimuksessa pääteltiin, että vaikka flavonien in vitro -pitoisuuksilla oli antiaggregaatiovaikutuksia, in vivo -tuloksilla ei niitä ollut. Ruokavaliosta saatavien flavonien mahdollinen vaikutus vaatii lisätutkimuksia.^[4]

Turvallisuus ja sivuvaikutukset

Johtuen flavoneista tehtyjen tutkimusten rajallisuudesta, tiedetään tähän mennessä vain vähän sen turvallisuudesta ja mahdollisista sivuvaikutuksista. On kuitenkin olemassa alkuvaiheen tutkimusten todisteita, jotka viittaavat siihen, että liiallisten flavonimäärien nauttiminen voi tehostaa mutageenien ja oksidatiivista stressiä aiheuttavien kemikaalien syntymistä tai ehkäistä maksan entsyymejä (sytokromi P450). Flavonien toimintamekanismi on kuitenkin suureksi osin tuntematon, joten lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan.

Lähteet

[1] Misra, M. C., & Parshad, R. (2000). Randomized clinical trial of micronized flavonoids in the early control of bleeding from acute internal haemorrhoids. British Journal of Surgery, 87(7), 868–872. https://doi.org/10.1046/j.1365-2168.2000.01448.x [Lähde]

[2] Nielsen, S. E., Young, J. F., Daneshvar, B., Lauridsen, S. T., Knuthsen, P., Sandström, B., & Dragsted, L. O. (1999). Effect of parsley (Petroselinum crispum) intake on urinary apigenin excretion, blood antioxidant enzymes and biomarkers for oxidative stress in human subjects. British Journal of Nutrition, 81(6), 447–455. https://doi.org/10.1017/s000711459900080x [Lähde]

[3] Ruiz, P. A., & Haller, D. (2006). Functional Diversity of Flavonoids in the Inhibition of the Proinflammatory NF-κB, IRF, and Akt Signaling Pathways in Murine Intestinal Epithelial Cells. The Journal of Nutrition, 136(3), 664–671. https://doi.org/10.1093/jn/136.3.664 [Lähde]

[4] Janssen, K., Mensink, R. P., Cox, F. J., Harryvan, J. L., Hovenier, R., Hollman, P. C., & Katan, M. B. (1998). Effects of the flavonoids quercetin and apigenin on hemostasis in healthy volunteers: results from an in vitro and a dietary supplement study. The American Journal of Clinical Nutrition, 67(2), 255–262. https://doi.org/10.1093/ajcn/67.2.255 [Lähde]

Lähteet